tag:blogger.com,1999:blog-31134651097064002102024-02-07T06:15:57.822+02:00Minun dekadenssinion yritys elää&olla jossainSenjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comBlogger23125tag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-50687673222516368262011-01-20T22:14:00.001+02:002011-01-20T22:16:18.786+02:00"Minä kyllä pidän ihmisistä ja siitä että he pitävät minusta, mutta sydäntäni minä pidän siellä minne Jumala sen laittoi - sisäpuolella."<br /><br />F. Scott FitzgeraldSenjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-62757048106286546162010-12-08T00:41:00.001+02:002010-12-08T00:41:43.210+02:00"My mother always said, 'You're painting a masterpiece, make sure to hide the brush strokes.'"Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-74525154924020718582010-11-03T23:25:00.002+02:002010-11-03T23:29:22.386+02:00"Pappa ilmestyi keittiön ovelle.<br />- Mitä salaisuuksia te täällä kuiskitte? Ja jätätte minut yksin. Ja mitä sinä höpereksit, että aika muka parantaa haavat? Kuulet jostakin jotain typerää ja alat toistaa sitä kuin papukaija. Ei aika paranna haavoja, se syventää niitä..."<br /><br />Dubravka UgrešićSenjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-66072809672676733032010-05-07T23:11:00.002+03:002010-05-07T23:15:18.578+03:00Mä lasken päiviä lähtöön, siihen pelastukseen, joka koittaa, kun astuu laivaan ja tietää. Alle kymmenen päivää enää, täytyy muistaa.<br /><br />Mulla on sopimus itseni kanssa. Se raukeaa 22. heinäkuuta tänä vuonna ja on sen jälkeen voimassa toistaiseksi, jos niin sovitaan.Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-64657479172967929352010-04-29T19:48:00.002+03:002010-04-29T20:00:32.385+03:00Vanhat projektit on ehkä olleet hautautuneina jo pitkään, mutta nyt myös se kirottu menneiden päivien hauta-arkku on täynnä.<br /><br /><span style="font-style:italic;">Olkoot niin, että tämä vihko alkoi ahdistuksesta ja jatkui ahdistukseen. Olkoot niin, että lopulta ahdisti kantaa tätä kaikkea aina mukana salkussa. Sivut on nyt loppuneet, ja päätän Hemingwayn sanoihin:<br />"'And what do you want?'<br />'To write as good as I can and learn as I go along. At the same time I have my life which I enjoy and which is a damned good life.'"</span>Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-67660330862762886002009-11-20T22:04:00.002+02:002009-11-20T22:17:56.767+02:00Maaliskuussa kirjoitin silloiseen projektivihkooni (erinäisistä syistä mun projektit on loppuneet, vihkossa olisi vielä tilaa):<br /><br />"Onpa tässä nyt ollut lyhyessä ajassa paljon, josta kai pitäisi kirjoittaa. Mutta en mä halua vatvoa asioita, jotka on menneitä ja joille en mitään enää voi ja joiden miettiminen vain saa mut voimaan pahoin. Kun mä todella koitan keskittyä tähän hetkeen ja siihen, että oon oikeasti nyt aika onnellinen.<br /><br />----<br /><br />Luin täältä vihkosta vanhoja juttuja. Ja niin. On ollut jotenkin käsittämättömän huono olla silloin ja muistan kyllä ne tunteet. Inhottavimmalta tuntuu silti nyt ehkä ne sen aikaiset yritykset etsiä sitä hopeareunusta pilvistä. Että miten sitä voikaan ihminen olla niin tyhmä. Ja eniten olen kuitenkin syyttänyt itseäni. <br /><br />---- <br /><br />En mä tiedä. Ehkä mun vaan kerrankin olis järkevintä kohdistaa tää vihani ja voimani ruumiiseen ja sillä tavalla näyttää, että mä saatana pystyn, pystyn mihin vaan."<br /><br />En mä haluaisi nytkään vatvoa, enkä mä haluaisi sitä enkä mä haluaisi tätä. Mä haluaisin tuon viimeisen kappaleen. Mä haluaisin sen kuvan, joka makaa mun valokuvakansioideni päällä. Mä haluaisin yöt kahvin voimalla ja paperia mun edessäni. Mä haluaisin sanat, jotka vie mua eteenpäin. Mä haluaisin kirjoittaa unohtaakseni - en ajatellakseni.<br /><br />Anna satu<br />joka ei<br />pääty<br />Anna harha<br />joka<br />kestää<br />Anna ikuinen humala<br /><br />Sillä minä en halua todellisuutta<br />en aitoja tunteita<br />enkä viisautta<br /><br />Minä haluan tanssia aamuun asti<br />Aamuun joka ei koskaan koitaSenjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-50816237188309045532009-11-14T08:15:00.002+02:002009-11-14T08:18:39.489+02:00Tekisi mieli lähteä, mutta minnekään ei voi mennä. Mä kuljen eteenpäin, eteenpäin, aina eteenpäin. Pitäisi päästä taas kulkemaan - eteenpäin. Tekisi mieli nousta junaan, antaa sen viedä eteenpäin, mutta sitten se tulee perille ja mulla on taas ajatukset. Ja mitä sen on väliä, kun askeleet ei auta.Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-48417182711333976052009-11-11T13:08:00.002+02:002009-11-11T13:15:24.003+02:00Olen lopettanut kirjoittamisen. Kyse ei ole siitä, etteikö mulla olisi sanoja. Kirjoittaminen tuntuu merkityksettömältä.<br /><br />Juon toista kahvikupillista Võru linn -kupista. On satanut räntää, ja maa on märkää. Mun maiharit on pohjista rikki ja villasukat kastuu, kun erehtyy ulos. Tänään nousen illan viimeiseen junaan, jolla pääsen pois. Siihen on vielä yksi, kaksi... kahdeksan tuntia.Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-2266780173327473792009-10-19T18:50:00.002+03:002009-10-19T18:56:14.006+03:00Ei ole mitään yritystä elää&olla Tampereella. Minun dekadenssini on tunteja junissa välillä Tampere-Turku, Turku-Tampere, tunteja odottaen, että pääsisi niihin juniin, juniin jotka vie mun uniin vie mut pois, eteenpäin, sun luokses, niille käsivarsille, esttenten, esttenten, esttenten, sanoo junat, kertoi koulussa saksanopettaja.Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-5790366772394474102009-10-08T22:04:00.003+03:002009-10-08T22:08:13.080+03:00Mä en osaa kirjoittaa itsenäni. Nämä on fiktiivisiä henkilöitä, vaikka kuinka keskittyisin. Nytkin, tämäkin. <br /><br />Mä koitan tehdä tästä sujuvan kokonaisuuden, leikata palaset ja asetella parempaan järjestykseen. Viime aikoina mä olen huomannut, ettei musta tule Oman Elämäni Sankaritarta. Yhdentekevää, miten ne palaset leikkaa ja liimaa, miten ne esittelee – mä olen se elokuvien nainen, jolle nauran, kun se itkee, mä olen just se, jolle huudan mielessäni<br /><br />RYHDISTÄYDY ÄMMÄ, SÄ OLET SÄÄLITTÄVÄ.Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-34852791977781775742009-09-21T21:22:00.004+03:002009-09-21T22:03:54.645+03:00Joku puhui tänään mulle.<br /><br />Väittävät, että mun pitäisi tutustua ihmisiin. Olisi mukavampaa. Viihtyisin. Mua ahdistaa ihmisten odotukset ja se, etten pysty ikinä täyttämään niitä.<br /><br />Joku typerä anarkoprimitivisti puhui tänään mulle.Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-37729322408098947422009-09-15T18:30:00.001+03:002009-09-21T22:04:10.840+03:00Tampereella on mahdotonta kirjoittaa. Kuvittelin pitäväni kirjoitusvuoden, Tampere-kirjanpitoa, mutten ole kirjoittanut riviäkään. Helvetti.<br /><br />Istun Kaskenkadun ja Hämeenkadun risteyksessä ja odotan Emmaa. Mun on kuuma. Nämä kulmat mä tunnen.Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-91316241264140121022009-09-02T16:11:00.002+03:002009-09-21T22:04:19.671+03:00Tänään aloitan Tampere-kirjanpidon.<br /><br />Lähdin aamulla yhdeksän junalla Turusta Tampereelle. Junassa Manchester-paitainen poika istui mun paikallani. Tampereella kävelin suoraan Satamakadun kotiin. Teeakin oli siellä. Purin kassin, laitoin cd:t hyllyyn, avasin tietokoneen ja keitin kahvia. Suojaamattomia verkkoja näkyi monta, käytin niistä yhtä. Laitoin seinälle pari tsekkoslovakialaista elokuvajulistetta 80-luvun alusta. Söin lounaaksi kaksi banaania.<br /><br />Lähdin yliopistolle myöhemmin kuin olin suunnitellut, mutta ajoissa silti. Sillalla torjuin greenpeacen feissarin. "Kiva juttu, mutta ei nyt tällä kertaa kuule." Harhailin hieman, mutta saavuin silti yliopistolle 30 minuuttia etuajassa. Oikean luentosalin löysin helposti. Vaikuttaa siltä, että muut germanistit on jo ryhmäytyneet hienosti. Mä en sanonut mitään kenellekään.<br /><br />Luennolla tavallaan viihdyin - siihen asti että kerrottiin tulevista suullisista esitelmistä. Saksaksi ja parityönä. Ahdisti. Noin muuten Dieter kertoi ihan perusjuttuja saksalaisesta kielialueesta, Saksan historiasta (1871, 1918, 1939, 1945, 1949, 1989, 1990...) ja liittovaltiojärjestelmästä. Myös saksalainen toiminta Tampereella tuli esiteltyä. Kieli ei tuottanut vaikeuksia: mä ymmärrän saksaa kyllä varsin hyvin. Puhumaan en vielä (enää?) pysty. <br /><br />Luennon jälkeen olisi ollut kielioppiharjoituskurssin alkukoe, mutta päätin olla menemättä. Nyt ehdin Turkuun katsomaan Tarkovskin Ei paluuta. Tampere-elämä jatkuu ehkä vasta sunnuntaina.Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-84068186135475885422009-05-11T21:32:00.004+03:002010-06-30T20:18:30.508+03:00Viikko 19: Mennään bussillaBussi nro 50:<br />Päätin kirjata ylös tämän viikon jokaisen bussimatkan. Tämä on ensimmäinen. Vien filmin kehitykseen. Siinä pitäisi olla herkkiä ja humalaisia hetkiä, kaunista kaupunkia ja vähän luontoakin. Täytyy myös ostaa lisää tupakkaa. Pysäkillä mun kanssa seisoi keski-ikäinen pariskunta. Se mies tosin istahti hieman sen jälkeen, kun saavuin. Nyt bussiin nousi tyttö, jolla on hopeinen laukku ja palestiinahuivi. Joku mummo juoksi bussiin ja meinasi jäädä kyydistä. Kyllä se kuski sitten kuitenkin odotti, vaikka meinasi jo lähteä. Diesel maksaa 0.93. Olen ehkä pukeutunut säähän sopimattomasti. Mulla on kyllä mummohuivini laukussa, jos tulee kylmä. Taidan olla ajoissa tänään, mutta ei se mitään. Voin lukea. Helvetti. Nyt siellä alkoi sataa. Mulla on sateenvarjo mukana, ehkä pärjään. Se tosin saattaa olla rikki. Viikon ensimmäinen matka päättyy kohta. Olen Kelan kohdalla.<br /><br />Bussi nro 3:<br />Ulkona sataa, enkä halua kävellä. Menen tällä tuomiokirkolle. Olen ehkä sittenkin juuri sopivaan aikaan perillä. Bussipysäkillä oli mies, jolla oli kivat vaatteet, erityisesti takki. Se seisoi tuolla ja poltti tupakkaa. Bussi lähtee.<br /><br /><span style="font-style:italic;">Linja 1, Kauppatori - Satama klo 16.30<br />Linnankatu on kaupungin pisin katu.<br />Matkustan sitä suoraan eteenpäin Senjan kanssa, koska se on saatilla ja orientoitunut kulkemaan eteenpäin.<br />:::Emma </span><br /><br />Bussi nro 51:<br />Kuljen bussilla kotiin, vain kolme pysäkinväliä.<br /><br />Bussi nro 15:<br />Menen tällä teatterisillalle. Siellä näen Emman. Valitsinkin kokouksen, enkä kaljaa. Ulkona tuulee, ja mua ärsyttää. Täytyisi vastata rehtorille ja Kristinalle. Ehkä huomenna. Kai mä olen ihan oikeaan aikaan perillä. Nyt kaarran kohti föriä. En mä ehkä jaksa nyt kirjoittaa enempää.<br /><br />Bussi nro 8:<br />Istun taas bussissa. Ulkona sataa. Laukku on märkä, joten on hieman vaikeaa kirjoittaa. Tuo Emma tuossa sörkkisorkki mun hiuksiani. Nyt se tuijottaa ja ehdottelee jotain teehetkeä. Täytyy kai nousta bussista. Se ei kuulemma halua nähdä mua.<br /><br />Bussi nro 54:<br />On aamu, ja olen menossa kotiin suihkuun. Näen Tigun yhdeltä. Hieman vaikeaa oli tietenkin lähteä Emman luota. Joku nainen lataa bussikorttiinsa lisäpäiviä. Bussi lähti liikkeelle.<br /><br />Bussi nro 51:<br />Olen matkalla tapaamaan Tigua. Tänään kaksi perinnettä kohtaa, mutta mukavaahan se vain. Saa kaljaa ja jäätelöä. Tänään on myös kenkäpäivä Mollie Sue'sissa. Käydään ainakin katsomassa. Myös kirjastossa pitäisi käydä - ja ne valokuvat. Istun väärällä puolella bussia. En oikein tiedä, miksi. Olisi tuolla toisellakin puolella ollut tilaa. <br /><br />Bussi nro 55:<br />Istun Tigun kanssa täällä. Mennään meille: kaljaa ja jätskii.<br /><br />Bussi nro 54:<br />Maisa ei vastaa meille, homo. Mennään oluelle.<br /><br />Bussi nro 54:<br />Tuli se Maisakin. Oli kivaa. Pelattiin, juotiin olutta ja käytiin vielä jäätelölläkin. Nyt menen kotiin. En jaksa katsoa mitään nukketeatteria ku oon näin nihkee. Tämä oli hyvä päivä. Siltä tuntuu nyt, kun kello on hieman yli kahdeksan.<br /><br />Bussi nro 15:<br />Näen Emman kirjakahvilassa. Kai se oli viideltä? Ulkona on lämmintä. Se on kivaa. Tästä päivästä tulee vielä kiva. Täytyy jossain vaiheessa pistää Nooralle viestiä ja Masallekin. Olis mitä parhain puistokaljasää.<br /><br />Bussi nro 54:<br />Lähdin aikaisin kotiin. Hieman heikko olo ja krapula, mutta kyllä tää tästä. Kutsuin Venlaa eilen luokkapetturiksi. Hauskaa.<br /><br />Bussi nro 51:<br />Olen menossa Nooraa tapaamaan ja sitten sinne tvolle & sosikselle. Täytyy ostaa keskustasta tupakkaa. Tämän kuskin kyydissä on hankalaa kirjoittaa. Huomenna on äitienpäivä. Olikohan romanttiset punaviini ja patonki ja ajelut förillä?<br /><br />Bussi nro 53:<br />Ulkona on lämmin, ja mulla on aivan liikaa vaatteita päällä. Mun suuni maistuu tuhkakupilta. Tavallaan hyvä olo silti. Tuntuis parhaalta, jos vois vaan juoda kaljaa jossain ulkona. On äitienpäivä. Onpa tämä viikko mennyt nopeasti. Pitäisi lukea tänään.<br /><br />Bussi nro 53:<br />Olen matkalla Emman luokse. Tämä lienee viikon viimeinen bussimatka. En mä loppuviimeksi paljoa busseilla ajele. Kun oli koulua, ajelin enemmän.Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-19563823142747745912009-05-03T23:29:00.005+03:002010-06-30T20:19:21.063+03:00Ajatuksia linja-autoissa, sivu 105Istun bussissa. Kirjoitin eilen suxesissa tuonne seuraavalle sivulle. Ulkona on kuuma, ja mulla on talvisaappaat jalassa. Bussi kulkee. Hääpukuliike. Kohta Erik29. Kylläpä on mukava auringonpaiste. Kevät tulee. Skunkki! Pitäisi käydä tuolla vaatekaupassa taas. Mun toinen kulmakarvani on epäsiisti: olen ollut liian lähellä Emmaa. Tuntuu hyvältä kirjoittaa. Pitäisi löytää joku hyvä kirjoituskahvila. Kuuma. Aurinko paistaa muhun. Täytyy varmaan lopettaa kirjoittaminen. Kohta olen jo kotona. Mun suosikkitalot!<br /><br />----<br /><br />Tuntuupa omituiselta olla Turun sisäinen - epäkohteliaalta. Istun taas bussissa. Olen matkalla Emman luo katsomaan, kun se on flegmaattinen. Pieni poika istuu mun paikallani. On vaikeaa kirjoittaa. Bussi hytkyy ja heiluu. Ulkona hämärtyy. Kello on kohta yhdeksän. Tulee aina mieleen Janina tuosta talosta. Asuukohan sen isovanhemmat yhä siinä?Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-5694783816748925312009-04-25T16:53:00.005+03:002010-06-30T20:20:25.075+03:00Ensimmäisiä lauseita väliltä 88-118Voisi kai pikku hiljaa valmistautua lähtöönkin. En mä tiedä, miten pystyisi kirjoittamaan mahdollisimman vapautuneesti. Stressaa vähän, mitä kaikkea huomenna täytyy muistaa. Mut voi olispa se tässä lähellä ja tuntis sen lämmön ja hengityksen ja ihon pehmeyden ja voi olispa olispa se tässä lähellä ihan. Ajattelin lukea vielä vähän. Tekis mieli soittaa Emmalle, sais kuulla sen äänen ja niin. Ja mua jotenkin vaan ahdistaa ihmiset just nyt taas. Netti ei toimi. Tuntuu, että mun kaikki arvo menee ja lyhistyn sellaiseksi säälittäväksi <span style="font-style:italic;">naiseksi</span>, jos vaan annan olla. En mä tiedä, tai katson jonkun elokuvan ja koitan sitten nukkua. Mua hieman kyllä ärsyttää. Kirjoitan niin vähän yhä vain. <br /><br />Aamulla mä olen poissa. Määränpää tiukasti silmissä ja miten se menee. Ja miksi tää edes häiritsee mua <span style="font-style:italic;">niin</span> paljon? Just myöhästyin yhdestä bussista. Istun nyt täällä suxesissa ja juon kaljaa. Huomenna näen vihdoin varmaan Melissan. Täytyy vaihtaa yksi niistä työleirivaihtoehdoista. Se on sallittuakin. Näin unta, jossa oli leijonia. Jos ei tuulisi, olisi mukavan lämmin. Miksei tää lopu jo, yhtä nopeasti ja yllättäen kuin tulikin? On muutakin mietittävää. Äh, mua vaan ärsyttää just nyt. Emma oli kärsimätön ja halusi lähteä sieltä kirpputorilta. Nyt juon kahvia. Ei mun tarvitse tilittää menemisiäni kenellekään.Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-81381210167791050172009-03-23T17:02:00.006+02:002010-06-30T20:20:54.857+03:00Sivu 95Onpa tässä nyt ollut lyhyessä ajassa paljon, josta kai pitäisi kirjoittaa. Mutta en mä halua vatvoa asioita, jotka on menneitä ja joille en mitään enää voi ja joiden miettiminen vain saa mut voimaan pahoin. Kun mä todella koitan keskittyä tähän hetkeen ja siihen, että oon oikeasti nyt aika onnellinen.<br /><br />----<br /><br />Luin täältä vihkosta vanhoja juttuja. Ja niin. On ollut jotenkin käsittämättömän huono olla silloin ja muistan kyllä ne tunteet. Inhottavimmalta tuntuu silti nyt ehkä ne sen aikaiset yritykset etsiä sitä hopeareunusta pilvistä. Että miten sitä voikaan ihminen olla niin tyhmä. Ja eniten olen kuitenkin syyttänyt itseäni. <br /><br />---- <br /><br />En mä tiedä. Ehkä mun vaan kerrankin olis järkevintä kohdistaa tää vihani ja voimani ruumiiseen ja sillä tavalla näyttää, että mä saatana pystyn, pystyn mihin vaan.Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-4808724186599784512009-03-13T17:20:00.004+02:002010-06-30T20:21:11.062+03:00Olen tässä viime aikoina lueskellut Rodtšenkon päiväkirjoja, esseitä, kirjeitä ja muita kirjoituksia. Paljon hellyyttäviä hetkiä, naurattavia hetkiä, samaistumisen hetkiä ja ennen kaikkea voimaa ja uskallusta ja lämmintä luottamusta tuovia hetkiä.<br /><br />"Work for life, and not for palaces, temples, cemeteries, and museums. <br />Work amid everyone, for everyone, and with everyone.<br />There is nothing eternal, everything is temporary.<br />Consciousness, experience, goals, mathematics, technology, industry, and construction - this is what is above all else, above art.<br />Long live constructive technology.<br />Long live the constructive approach to each endeavor.<br />Long live CONSTRUCTIVISM."Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-76834777372700492472009-02-02T22:33:00.004+02:002010-06-30T20:21:57.541+03:00Näyttääpä se erilaiselta tänään. Onko sen hiukset jotenkin vaaleammat kuin ennen, vai onko ne vain puhtaat? Ehkä mä olen vain mielessäni kuvitellut sen paljon likaisemmaksi. Tänäänhän se näyttää melkein siistiltä.<br /><br />- En mä tällaista monologia pidä, koska hiljaisuus jotenkin häiritsis mua. Tuntuu vain, että pitäis... Olis kohteliasta jotenkin huomioida... Vaikka sä tolla tavalla naamioidutkin patsaaksi.<br /><br />Nyt kai kuuluisi naurahtaa. Osoittaisi edes kuunnelleensa. Olis parasta varmaan sanoakin jotain. Ei, nyt on mennyt jo liian pitkään.<br /><br />Helvetti. Tulis jo takaisin.Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-73765559953258351602008-11-17T22:02:00.002+02:002010-06-30T20:23:35.028+03:00"Tänään tahtoisin kirjoittamalla vetää koko hermostukseni ulos itsestäni, tahtoisin työntää sen paperin syvyyksiin sen tullessa ulos syvyydestään, tai sitten kirjoittaa sen niin, että voisin työntää kirjoituksen kokonaan itseeni --- Kyse ei ole taiteellisesta halusta."Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-35019082902095073642008-10-23T21:39:00.004+03:002010-06-30T20:24:51.262+03:00Ostin uuden projektivihon tänään. Tavallaan tuntuu typerältä enää kutsua sitä projektivihoksi – se antaa sellaisen kuvan kuin sillä olisi olennaista olla alku ja loppu, jokin päämäärä. Tärkeitä on oikeasti vain rivit, sanat, kirjaimet, tulva – kirjoittaminen itsessään, an sich. Ei väliä edes määrällä tai laadulla. Ja niin, toimiihan se mulle kuin turvariepuna: ahdistuksen hetkellä voi aina turvautua siihen ja hukuttautua kirjoittamiseen.<br /><br />Näin hukkumisunta yksi yö. Se tuntui vapauttavalta, helpottavalta, rauhoittavalta, vaikka aluksi pelottikin.Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-90138267582912140402008-10-19T18:01:00.006+03:002010-06-30T20:25:23.009+03:00Я спел<br /> но я вижу тебя<br />Jokainen sekunti<br />on minun<br />laserleikkaukseni<br />Я глух<br /> но с слышу тебя<br />Olet päättymätön Krakataun purkaus<br />korvissani<br />Я не сплю<br /> но я вижу сны<br />Unia<br />joita tulkitessa<br />Freudkin on hiljaa<br />Здесь нет моей вины<br />Mutta otan kyllä<br />tuomioni vastaan<br />Я нем<br /> но ты слышишь меня<br />Eikä se edes ole<br />niin vaikeaa<br />kuin väität<br /><br />И этим мы сильны<br />Ei,<br />ei se niin mene<br />И этим мы слабыSenjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3113465109706400210.post-40349076055827386152008-10-13T19:56:00.004+03:002010-06-30T20:27:20.392+03:00Sivu 47Pitäisi soittaa Emmalle. Istun takapihalla ja olisi kaikki valmiina. Mun vieressäni on heinäsirkka. Odotan, että se lähtee ja sitten soitan. Joo. Viitsiskö polttaa tupakan? On valoisaa ja kaikki hereillä. Noh, menis jo. Se hädin tuskin liikkuu. Tyhmä eläin. Mutta päätin, että soitan, kunhan se lähtee.<br /><br />Nyt sain sen vähän liikkumaan, kun puhalsin sen suuntaan. Liikkuisi nyt vielä vähän niin voisin soittaa. Jos sitä vaan sytyttäisi tupakan, soittaisi ja koittaisi unohtaa sen heinäsirkan. Ei sillä ole niin väliä, Senja.<br /><br />Ei se edes vastaa. Turhaan stressasit ja stressaat vieläkin. Polta se tupakkas nyt loppuun.<br /><br />Heinäsirkkakin hävisi, kun puhuin Emman kanssa.Senjahttp://www.blogger.com/profile/00699168023210135661noreply@blogger.com